Heipparallaa ystävät hyvät!
Törmäsin
näihin kuviin tänään selaillessani tiedostoja.. Olen joskus aikoinani
ne itselleni tallentanut inspiraatiokuviksi ja voi, kyllä
jälleennäkemisen riemu oli suuri, kun löysin kuvat kannettavani
kovalevyltä!
Yhä vieläkin ihan mielelläni asuisin tällaisessa..
Ihanaa, mikä materiaalien kirjo: on kovaa, pehmeää, lasia, kromia, peiliä, kiiltävää, mattaa ja niin ihanan yksinkertainen värimaailma.. |
Hmm.. Aika pitkään
varmasti menee, ennenkuin kodistani tulee yhtä seesteinen ja kaunis,
kuin mitä yllä olevat kuvat ovat (toivottavasti nyt sentään joskus olisi
valmista, vaikka aika usein tuntuukin, että asunnon remontointi on vain
yhtä loputonta talsimista hyvin upottavassa suossa.. )
Mutta hiljaa hyvää tulee ja kärsivällisyys on hyve..
kuten olen tässä kohta vuoden ajan kannustavasti hokenut itselleni..
(..jupisten
samalla hiljaa mielessäni, että niin varmaan joo, mieluiten koko
remontti kuitenkin loppuun heti, nyt, samantien, paikalla.. ja miten
niin ei voi tehdä vielä?)
__________________________________________
__________________________________________
__________________________________________
__________________________________________
..
Niin, mitä voisikaan tapahtua..?? Mitäs minä nyt haluaisin tehdä?
Ainakin ihan varmasti olla töissä siellä missä nyt olen. Enpä usko, että
ihan heti löytäisin paikkaa, missä ihmiset ovat yhtä ihania, lähin
esimies niin luotettava ja työilmapiiri niin innostava, kuin mitä omassa
työpaikassani. Työ nyt itsestään on aika samanlaista päivästä toiseen,
mutta jostain kumman syystä se tuntuu myös siltä, että vain taivas on
rajana! Siellä on siis hyvä olla ja parempaan voi aina pyrkiä olemalla
itse aktiivinen.
..
Juu, olisihan se ihanaa olla vain ja ainoastaan lasteni kanssa kotona!
.. Mutta toisaalta, lapset nauttivat ystävistään, harrastuksistaan ja
ovat ylpeitä jokaisesta kehityksen askeleesta, joita ottavat silloin,
kun me vanhemmat olemme töissä. Ja onpa kertakaikkiaan upeaa, kun saan
pitää perjantai-päivän aina vapaana töistäni (osittainen hoitovapaa),
jolloin lapsille tulee pitkä viikonloppu ja saamme pikkuisen pidemmän
aikaa ladata pattereita taas seuraavaan työviikkoon.. Ratkaisu on ainakin tässä
vaiheessa hyvä: lapset kehittyvät, nauttivat ystävistään ja me
vanhemmat saamme haastaa itseämme työpaikalla uusiin mielenkiintoisiin
asioihin. Ainakin vielä haluan jatkaa ihan vain näin.. Nauttia pitkistä
viikonlopuista ja arjen haasteista..
Ja
sitten.. mitä vielä voisi tehdä.. vaikka mitä! Voisin matkustella,
nähdä maailmaa, auttaa ihmisiä, kasvattaa lapseni hyvin, antaa aikaa
kaikille, muille ja myös itselleni, olla ekologinen, syödä luomua,
urheilla paljon ja opettaa lapsetkin nauttimaan urheilusta, luonnosta,
elämästä!
Ja itseasiassa, kyllähän tämän kaiken voi tehdä, kun vain tekee, askel kerrallaan!
Ihanaa viikonloppua kaikille!
Ihania ajatuksia. Aika hienoa, et sulla on noin hieno työpaikka.
VastaaPoistaJos mä eläsin mun unelmaa mä asuisisn jo nyt maalla. Tekisin kaikkea vuodenaikoihin liittyvää. Omistaisin kasvihuoneen, lampaita ja kanoja.
Vielä hetki täytyy odotella tässä välimaastossa ja vesivahingossa.
Aurinkoista kevään odotusta koko perheelle.
Heippa Paula!
PoistaJuu.. tykkään työstäni. Voi kyllä olla, että olen niin kovin innoissani siitäkin syystä, että vasta viime marraskuussa palailin työhöni.. 6 vuoden äitiys- ja hoitovapaavuoden jälkeen=). Ehkä innostus tasaantuu jossain vaiheessa=).
Onpa tylsää, jos teillä on ollut vesivahinko! En voisi kuvitella pahempaa katastrofia tällä hetkellä. Toivottavasti se on pian pois kuivatettu ja teillä on entistä ehompi koti!
.. Ajatella, jos se vaikka onkin merkki siitä, että jotain konkreettista tapahtuu! Ja pian asutkin maatalossa ja omistat eläimiä enemmän ja kasvihuoneen! Voihan niinkin käydä!
ps. kävin kurkkaamassa bordercollie-sivuja, ihanat!.. Voi kun saisin itse sen bichon frisee -rotuisen koiran ja meistä ei kukaan olisi sille allerginen.. =)!
Hauskaa viikonloppua sinne!